Blogi löytyy tällä hetkellä osoitteesta http://www.saunalahti.fi/~jakorts/louhi/
Herkullinen linssimuhennos ja omenaraastekakku
Tänään keittiössämme oli jälleen vieras, jolle oli mukava kokata jotain pöytään laitettavaa. Vinkkejä vierastarjoiluun kävin hakemassa Hellapoliisilta.Hänen blogistaan tarjoiluuni päätyi omenraastekakku,jota voin suositella lämpimästi muillekin. Kakku on mehevän ja hyvän makuinen, eikä sen valmistaminen ollut konstikasta. Jopa raatimme vaativammat jäsenet, lapset, pitivät kakusta kovasti. Niinpä tuo kakku tuli syötyä jo heti tänään. Hellapoliisin tapaan en tehnyt kakkuun kuorrutetta.
Ruuaksi tarjosin nopeasti ja "itsestään" valmistuvaa Herkullista linssimuhennosta. Tämän linssimuhennoksen ohje löytyy myös Risentan punaisen linssin pakkauksesta.
Herkullinen linssimuhennos
(4-5 annosta)
- 2 sipulia
- 2 dl punaisia linssejä
- 4 dl kasvislientä
- 1 tölkki tomaattimurskaa
- 2 rkl tomaattisosetta (minä käytin ketsuppia)
- 1 tl oreganoa (minä korvasin tämän pizzamausteella)
- mustapippuria
- (laitoin lisäksi valkopippuria)
- (tähän olisi sopinut hyvin myös chilit tai Tabasco-kastike, mutta vieraan tuntien välttelin tulisia mausteita – kaikki eivät pidä tulisesti maustetusta ruuasta)
Silppua sipulit ja huuhdo linssit. Keitä niitä kasvisliemessä 5-6 minuuttia. Lisää tomaattimurska ja keitä vielä 5 minuuttia. Mausta tomaattisoseella (ketsupilla) ja mausteilla.
Itse tarjosin linssimuhennoksen ihan vain leivän ja tuoreiden vihanneksien kanssa, mutta muhennos sopii myös spaghetin, riisin ja papujen kastikkeeksi. Voipa sitä laittaa lasagneenkin sekä piirakoiden ja pizzojen täytteeksi.
Mausteita – ääätsiih
Siivosin tänään koekeittiömme maustehyllyn. Meillä tosin eivät mausteet ole hyllyssä vaan laatikossa. Listasin tuonne sivuihin kaikki keittiössämme käytössä olevat mausteet. Ne kertovat omaa kieltää meidän makumieltymyksistämme. Esim. jalapeno, cayennepippuri, chilijauhe, Tabascokastike sekä paprikat todistavat mieltymyksemme tulisiin ruokiin – meksikolaisia ruokia tulikin talvella kokeiltua monen sorttista, eikä niistä kaikista tullut edes blogattua. Vaan mitäpä kertovat oregano, basilika sekä pizzamauste? Ne johdattelevat keittiömme italialaisiin makuihin ja tuoksuihin. Harmi vain, että italialaisista ruuista pöydässämme ovat piipahtaneet useimmin pizza ja ah niin ihana tomaattikeitto (tiedän, että Italiassa on paljon laajempi ruokavalikoima ;-P .
Omituisiakin löytöjä hyllystä löytyi, sillä mihin ihmeeseen käytämme sitruunapippuria? Se nimittäin on mauste, jota keittiöraatimme mies ei voi sietää. Ostin sen kerran jotain kalaruokaa varten, mutta taisinpa saada syödä yksin koko sapuskan. Sitten ihmetyksekseni löysin maustehyllystä myös hopeapalloja ja strösseleitä. Hopeapallot ovat minusta niin kurjan isoja, että olisi ikävää jos tee/kahvipöydän vieras katkaisisi mokomaan hampaansa.
Sinappijauhetta olemme käyttäneet vain walesilaisiin paahtoleipiin, mutta kuulemma sinapin tekeminen ei olisi vaikeaa. Täytynee käyttää jauhe kesällä loppuun, jos sinappipurkki tulee puristettua grilliherkkujen kanssa tyhjäksi…paitsi, että meillähän ei makkaraa syödä 
Pomeranssinkuorta oli maustehyllyssämme useampikin tötterö. Ilmeisesti olen joulun aikaan aina muka unohtanut ko. mausteen ja ostanut sitä sitten uudestaan. Samanlainen episodi oli näemmä käynyt myös curryn kanssa, sillä sitäkin löytyi enemmän kuin riittävästi.
Vaan mitäpä teidän muiden ruokablogaajien maustehyllyistä löytyy? Ottakaa haaste vastaan ja raottakaa maustekaappinne sisältöä ;-P
“Belfastin pata” (****)
Helatorstaina koekeittiössämme oli myös vieraita. Toinen heistä oli juuri lentänyt koto-Suomeen Irlannista ja niinpä päätimme ilahduttaa matkalaista "Belfastin padalla". Pata oli kyllä hyvää, vaikka sillä ei ollut oikeasti mitään tekemistä Belfastin kanssa 
Tietääkö joku, onko sellaista ruokaa oikeasti olemassa kuin Belfastin pata, ja jos on niin mitä siihen siihen tulee?
Valitettavasti en ehtinyt ottamaan pataruuastamme kuvaa, mutta ainekset olivat jotakuinkin seuraavanlaiset:
- kanasuikaleita
- kesäkurpitsaa
- varsiselleriä
- paprika
- (omena olisi sopinut hyvin soppaan myös)
- sipulia
- porkkanaa
- kanalientä
- keitettyä täysjyväriisiä
- suolaa
Homma lähti kasvisten pilkkomisesta ja kanasuikaleiden ruskistamisesta.Sen jälkeen vain kasvikset kanojen seuraksi ja vettä päälle niin, että ainekset peittyvät. Lisätään kanaliemikuutio ja annetaan hautua. Laitetaan riisit keittymään. Lopuksi kipataan valmiit riisit pataan ja annetaan vielä kiehua hetkisen.
Tarjotaan raikkaan veden ja leivän + salaatin kanssa.
Nokkostarina
Helear pyysi kertomaan jonkin nokkosiin liittyvän tarinan. Tämä tosin voi olla niitä tarinoita, joita kukaan ei halusi kuulla, mutta kuulee sen kumminkin .
Joskus teininä innostuin kanssa nokkosista ja löysinkin todella oivallisen paikan, josta nokkosia kerätä. Paikka jääköön vielä salaisuudeksi. Nokkoset olivat siinä paikassa ihan älyttömän reheviä ja niitä oli PALJON. Keräsin niitä äidille ja äiti pisti nokkoset pataan tehden niistä nokkoskeittoa. Keitettäessä nokkoset jo hiukan haisivat epämiellyttävälle aromille, mutta vasta tyrmäävän makuista nokkoskeittoa maistellassaan äiti kysyi minulta, mistä olin nokkoset kerännyt. Vastasin, että sikalan takaa. Nokkoset maistuivat ihan sian kakalle! Niin että ihmekös se, että nokkoset olivat reheviä. Olivathan ne kasvaneet sikalan ilmastointiputken vieressä ja saaneet lantahöyryjä osakseen…
Niin, että sen jälkeen en ole sitten sattuneesta syystä ollut enää nokkosista kiinnostunut
Ruokablogit kisaavat pekoniresepteillä
Neuleblogien pitäjillä oli talvella omat neuleolympialaiset, mutta nyt tapahtuu ruokablogien rintamalla. Kenestä tulee tämän vuoden Pekonikuningas tai -kuningatar? Lue aiheesta lisää Sorsanpaistajan blogista.Tsemppiä pekonikisaajile!
Louhettaren epätieteellinen koekeittiö skippaa tämän kilvan siitä syystä, että keittiöömme ei kuulu possu missään (näkyvässä ) muodossa. Kevään tulessa ja vaatekerrosten ohetessa keittiömme kokkiporukan aikuisväestö on ryhtynyt ruokaremonttiin. Alamme nyt entistä enemmän tutkimaan kasvisruokien maailmaa, lihana pyrimme käyttämään lähinnä kanaa tai kalaa.
Jäit kiinni, joten kommentoi
KIINNI JÄIT! KOSKA LUET TÄTÄ TEKSTIÄ, SE TARKOITTAA ETTÄ SINUN TÄYTYY KOMMENTOIDA. KOMMENTOI IHAN MITÄ HALUAT, KUNHAN TEET SEN. LAITA TÄMÄ TEKSTI OMAAN BLOGIISI JA NAPPAA KAIKKI BLOGIASI LUKEVAT.
Minä jäin tähän satimeen Suurperheen vilinää -blogissa
Omenainen pullapiirakka (****)
Toimittajan työ on yleensä hyvin hauskaa, sillä siinä pääsee ottamaan selvää monenlaisista mielenkiintoisista
asioista ja ilmiöistä. Yksi tällainen oli viime lauantaina, kun kävin tutustumassa paikallisessa kansalaisopistossa hedelmä- ja vihannesveistotaiteeseen. Kurssilaiset opettelivat siellä veiston perustekniikat ja tekivät sitten lopputyönään upeita taideteoksia vesimelonista. Tätä ennen he ottivat tekniikan haltuunsa tekemällä omenasta lehtiä ja porkkanasta käpyjä.
Minun matkaani tuolta toimitusreissulta tarttui veistoon tarvittava muotoiluveitsi, jonka käyttöä innostuin kokeilemaan koekeittiössä. Kuvan omenakukat on tehty piparkakkumuottia käyttäen ja lehdet muotoiluveitsellä. Mikäli kokeilette omenaista pullapiirakkaa kannattaa veistoharjoitukset jättää väliin, sillä piirakasta tulee maukkaampaan jos omenalohkot peittävät koko piirakkalevyn.
Näitä tarvitset:
1 kananmuna
1 dl sokeria
1 dl juoksevaa margariinia
3 dl maitoa
25 g hiivaa tai 1pss kuivahiivaa
½ tl suolaa
6 dl vehnäjauhoja
2 tl kardemumma
Pinnalle:
Kanelia ja sokeria
omenalohkoja
margariinia
Vatkaa munat ja sokeri. Lisää lämmin maito, johon hiiva on liotettu (tai jos käytät kuivahiivaa lisää se jauhojen joukkoon), sulatettu rasva ja mausteet. Sekoita joukkoon jauhot ja alusta taikina.
Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle. Kohota taikina.
Voitele piirakka margariinilla. Ripottele pinnalle kaneli ja sokeri. Lado omenalohkot. (Laita vielä kanelia omppujenkin päälle) Paista 200 asteessa noin 20 min.
Omenataideteoksiin haksahtaminen pullapiirakan teon yhteydessä tiputti koekeittiömme raadin pisteet neljästä tähdestä kolmeen. Nimittäin ilman niissä kohdissa, joissa omenaa ei ollut piirakka maistui kuivalta. Omenalohkojen kera pullapiirakka ansaitsee neljä tähteä makunsa ja nopean valmistamisensa ansiosta.
Tomaattinen linssikeitto (****)
Minun on jo pitkään tehnyt mieli kokeilla linssejä ruoanlaitossa. Ostin pussillisen linssejä paikallisesta terveyskaupasta ja sain neuvoksi, että linssit sopivat oikeastaan kaikkeen ruoanlaittoon – keitoista kastikkeisiin.
Koekeittiön muu väki oli vähän epäluuloinen moisten pillerin näköisten nappuloiden suhteen, mutta siitä huolimatta pistin padan porisemaan. Annoksesta syö neljä lautasellista, joten leivän ja salaatin kanssa ruoka on niin tukeva, että se pitää nälän loitolla pitkään.
Näitä tarvitset:
1 (puna)sipuli
1 valkosipulin kynsi
1 tl tuoreinkiviääriä
1 kasvisliemikuutio
½ tlk tomaattimurskaa
2 dl punaisia linssejä
öljyä,laakerinlehti tai liperiä ja vettä
- Silppua sipuli, valkosipulinkynsi ja noin 1 tl
inkivääriä. - Kuullota edellä mainitut kattilan pohjalla
öljytilkassa. - Huuhtele 2 dl linssejä ja lisää ne kattilaan.
Lisää linssien päälle 8 dl vettä,
kasvisliemikuutio ja laakerinlehti tai liperiä. - Anna kiehua noin 10 minuuttia. Lisää ½ purkkia
tomaattimurskaa ja anna kiehua hetken aikaa lisää.
Keitto saa vielä syvyyttä ja makua valkopippurilla ja vihreällä tai/ja punaisella Tabascokastikkeella.
Raatimme aikuisväestö antoi keitolle neljä tähteä, lapset olivat niin epäluuloisia keiton suhteen, että he turvautuivat toiseen ruokalajiin.
Munako terveellisempää kuin peruna?
Tällä viikolla YLEn uutispalkissa on pyörinyt uutinen, joka kyseenalaistaa vähärasvaisen ruoan merkitystä terveydelle. Martat ovat keskustelleet niin ikään asiasta Ruokapalstallaan. Joku keskutelijoista heitti “kehiin” Harvardin uuden ruokapyramidin, joka poikkeaa aika tavalla nykyisistä ruokasuosituksistamme.
Tosi hyvä juttu tuossa uudessa ruokaympyramidissa on se, että sen kivijalkana on liikkuminen ja painonhallinta. Se mikä suomalaisessa ruokapyramidissa muodostaa jalustan eli runsaasti hiilihydraatteja tuottavat ruoka-aineet kuten viljavalmisteet ja perunat ovatkin Harvardin pyramidissa siirretty aivan huipulle yhdessä punaisen lihan kanssa. Tätä päälaelleen käännettyä pyramidia selitetään sillä, että kun punainen liha korvataan lähes kokonaan kanalla, kalkkunalla, kananmunalla tai kalalla ja kun voi ja tyydyttymättömät rasvat korvataan kasviöljyillä, kolesteriarvot paranevat.
Uutena lisänä Harvardin ruokapyramidiin on tuotu pähkinät ja palkokasvit, joita tulisi syödä peräti 1-2 kertaa päivässä. Pähkinöitä runsaasti syövät ihmiset eivät kuulemma sairastu tilastollisesti niin usein diabetekseen tai kuole sepelvaltimosairauksiin (kts. Parrotsin sivu).
Jännityksellä nyt seuraan, että koska Suomessa romutetaan vanha ruokapyramidi ja siirrytään tähän uuteen – vai tuleeko kohta Harvardin pyramidin kaatava teoria. Sitä odotellassa ja jos vielä uskot perunan hyvää tekevään voimaan niin käypä bongaamassa itsellesi oma arpanumero Louhetar -lehden sivuilta. Arpavoittona on Idusta alkaen – rakkaudesta Lopen perunaan” -kirja.
